Tyhjä talo, tarina voi alkaa.

Esittelen teille nyt talomme tyhjänä. Nämä kuvat on otettu päivää ennen muuttoamme, ajattelin laittaa nekin tänne jotta saatte jonkinlaista käsitystä talostamme kokonaisuutena. Laitetaan kuvat siinä järjestyksessä kuin huoneetkin ovat. :)

Ensimmäisenä ovesta tultaessa on luonnollisesti eteinen. Se on aika pikkuinen ja kapea, joten se tuo omat haasteensa, varsinkin käytännöllisyyden puolesta. Eteisestä lähtee kapea käytävä, josta voi siirtyä joko keittiöön, tai portaita pitkin yläkertaan. Esittelen nyt tällä kertaa ensin alakerran.

Eteisestä tultaessa vasemmalle aukeaa meidän jättisuuri keittiömme. Talon päätyseinällä on kaikki kiinteät keittiökalusteet, ja musta tuo madallettu kaappi tuon ikkunan kohdalla on tosi kiva. Jack yleensä hengailee siinä auttaessaan mua leipomisessa tai ruuanlaitossa. Mä olen myös miettinyt että tekisin tuohon madallukseen jonkun pehmusteen, jolloin siitä tulisi tavallaan penkki, mutta ongelmana on se, että noin liukkaalla tasolla on vaikea saada mitään pysymään paikallaan.

Keittiön tasot jatkuvat koko seinän mitalla, ja tavallaan L:n muotoisesti siihen yhdistyy myös ruokailutila joka on ISO! :D Nuo kattoparrut ovat mun suosikki koko miltei täydellisessä kodissamme. Olen todella tyytyväinen että sekä ne, että nuo tukihirret seinissä on jätetty remontin yhteydessä näkyviin.

Tässä vielä kuva ruokailutilasta toiseen suuntaan. Voitte muuten kuvitella miten minimaaliselta meidän edellisen kodin ruokapöytä näytti tuossa, se on näet 4 hengen pöytä ja aikasta pikkuinen. :D Taustalla häämöttävän olohuoneen esittelen seuraavassa kuvassa tarkemmin.

Olohuoneesta ei näemmä ollutkaan kuin yksi kuva tyhjänä, mutta olohuonekin on siis aika iso. Ja hankalan muotoinen. Tai oikeastaan muotoinenkin on väärä sana, huone on nimittäin perus-suorakaiteen muotoinen, ei erityisen kapea tai häiritsevän pitkä, mutta keittiöön aukeava oviaukko ja ikkunoiden paikat tuottavat hieman lisähaastetta sille, että olkkarin saisi kokonaan tehokkaasti käyttöön. Tai sitten meillä vaan on liian vähän huonekaluja. :D Tässä kuvassa näkyvistä ikkunoista oikean puoleinen on aika tarkalleen vastapäätä keittiön oviaukkoa, ja vasemman puoleinen ikkuna on keskellä olohuoneen päätyseinää. Lisäksi vielä vastakkaisesta päädystä löytyy ovi joka johtaa portaiden alla olevaan varastotilaan. Huonekalut oli siis pakko sijoitella näiden asioiden väleihin, joka taas aiheuttaa sen, että puolet olohuoneestamme on aikalailla tyhjää. Kunhan laitan kuvat joissa huonekalut ovat paikoillaan, otan enemmän kuin mielelläni kaikki ideat vastaan jotka koskevat olohuoneen sisustamista, tai lähinnä järjestystä.

Tässä vielä kuva siitä portaiden alle jäävästä varastotilasta. Se on aika näppärä, mutta mitään järjestystä siellä ei kyllä nyt ole kun tavarat on kannettu sisään. Mulla on seuraavana projektina alkaa päällystämään Jackin vaippalaatikoita jollain kivalla paperilla, niistä saa helposti ilmaiseksi järjestyksellisyyttä tuohonkin rytökasaan. :)

Matkalla yläkertaan esittelen teille vielä meidän kylppärin, se on siis alakerrassa olohuoneen ja keittiön välissä, ja ovi sinne kulkee keittiön alkupäästä, heti rappusten vierestä. Suihkutila on aika pieni, mutta siinä on tosi näppärä suihkuseinä, joka tosin nyt kuvassa ei näy. Se kuitenkin estää aika tehokkaasti koko vessaa kastumasta suihkun aikana. Tykkään kovasti noista laattavalinnoista, vaikka aika massa-kamaa ovatkin. Saunakin on aika pikkuriikkinen, mutta onneksi me emme ole kovinkaan saunaihmisiä. Saunasta ei ole kuvaa, mutta jos joku sellaista toivoo, voin toki sellaisen näpätä.

Eteisestä tosiaan nousee portaat yläkertaan, ja myös portaikko on melkoisen kapea, vain vajaa 80cm. Mä olen miettinyt että haluisin ehk jotkut tarrat noihin portaiden valkoisiin pystylevyihin, olisi tuttu firmakin joka ne voisi toteuttaa. Portaikon kohdalla sijaitsevat myös nuo ihanat ristikkoikkunat, jotka paremmin näkyvät noissa ulkokuvissa. Talomme on hyvin valoisa, kesän lopulla meillä ei tarvinnut pitää valoja ollenkaan kun aamupäivällä aurinko paistoi toiselta puolelta, ja iltapäivällä toiselta. Minä tykkään luonnonvalosta, se antaa kaikelle niin erilailla luonnetta kuin keinovalo.

Portaiden yläpäässä on pieni aula. Me kutsumme sitä kirjastohuoneeksi, vaikkei meillä olekaan siellä kuin Jackin kirjoja, eikä edes kirjahyllyä. Mulla on kyllä päässä jo suunnitelma sinne tulevasta eurolava-kirjahyllystä, mutta luultavasti pääsen toteuttamaan sitä vasta keväällä kun ulkona voi taas maalata. Kirjastohuoneestakaan ei ole tyhjänä sen kummempaa kuvaa, mutta tästä sen ihanasta ikkunasta mun oli pakko laittaa kuva. Nuo näkyviin jätetyt hirret ovat taas niitä ihania yksityiskohtia joita kodistamme löytyy.

Kirjastohuoneen vasemmalla puolella on meidän vanhempien makuuhuone. Siinäkin on omat hankaluutensa tavaroiden sijoittelun suhteen, ikkunoita on näet kaksi, joista toinen tuolla oikealle jäävän seinän oikeassa kulmassa. Lisäksi nuo näkyviin jätetyt hirret toivat lisähaastetta sängyn paikan löytämiselle. Seuraavassa kuvassa on vielä näkyvissä meidän huoneesta löytyvät vaatekaapit, ja niitä on onneksi koko seinällinen.

Kirjastosta lähtee meidän huoneen vasemmalle puolelle käytävä, jonka varrella ovat kaksi makuuhuonetta ja vessa, sekä päädyssä melkoisen iso vaatehuone. Kuten näette, talossamme on tuo seinien suoruus vähän heikun keikun, mutta se johtuu siitä että tämä on hirsitalo joka painuu kaiken aikaa. Meidän mielestä se on myös persoonallinen lisä kotiimme, vähän kuin vekkulassa asuisi. :)

Käytävän seinässä on ikkuna, josta näkee portaikkoon, ja sitä kautta myös ulos. Sekin on ihana, ja jälleen sitä luonnonvaloa pääsee tästäkin tulvimaan sisään. <3

Ensimmäisenä käytävällä on mun huoneeni. Alunperin se kulki nimellä harrastushuone, mutta nykyään mä olen vaivihkaa alkanut puhumaan mun huoneesta. Siellä on mun ompelukone, kaikki kankaat ja muut askartelujutut, ja se on nykyään sisustettu melkoisen tyttömäisesti. :)

Vihoviimeisenä löytyy Jackin huone, joka on aika saman kokoinen kuin tuo edellinenkin. Siellä on aika samat haasteet noiden ikkunoiden ja paalujen kanssa kuin meidänkin huoneessa, ja mä edelleen melkein 2 viikon välein vaihdan siellä järjestystä kun sopivaa ei vain löydy. :D

Jackin huonetta vastapäätä on yläkerran vessa. Se on aika pitkulainen. :D Tuolla perällä on nykyään meidän pesukone, mutta tämä vessa on aika pienellä käytöllä, joten oikein muuta siellä ei vielä(kään) olekaan.


Noin. Siinä siis meidän koti, ja seuraavan postauksen teen varmaan vasta ensi vuonna, ja siihen saadaan jo mukaan huonekalujakin. :)

...iso koti.

Tässä on meidän kotitalo. Se on kaunis ja täydellinen, vähän liiankin iso, ja persoonallinen. Talomme on rakennettu alunperin 1750-luvulla erään maatilan päärakennukseksi. 1800-luvulla (en tiedä tarkkaan milloin) tilalle on rakennettu toinen päärakennus, ja tämä meidän talomme on siirtynyt ns. pehtoorintaloksi. Pehtoori on mun käsitykseni mukaan jotain talonmiehen ja työnjohtajan väliltä, joku tarkemmin tietävä voi selittää mullekin paremmin. :) Talossamme on alunperin ollut kaksi sisäänkäyntiä, ja kolmas, joka näkyy tuolla päädyssä, on rakennettu jälkikäteen. Nykyään näistä kahdesta "julkisivulla" olevasta ovesta ei pääse sisään, ne ovat vain koristeita. Vuonna 2010 talomme remontoitiin asumiskuntoon, jota ennen se on ollut joitakin vuosia ns. autiotalona.

Tässä on huono kuva nykyisestä sisäänkäynnistä. Nämä kuvat on otettu samalla kun haimme avaimet asuntoomme, joten tässä vaiheessa pihallakaan ei ole oikein tehty mitään. Eikä kyllä ole vieläkään, mutta mä suunnittelen jo kovasti. :D Tuohon kaljuun plänttiin ehdimme kuitenkin vielä saada nurmikon kasvamaan ennen "talven" tuloa. Meidän oma pihamme aukeaa tuonne talon "taakse", eli kuvasta katsottuna talon vasemmalle puolelle. Piha on pienehkö, mutta mukava.

Seuraavassa kuvassa näkyy talomme "takaseinä", eli pihan puolelle jäävä sivu. Talo olisi tarkoitus maalata ensi kesänä, ja pihalle on tulossa vaikka ja mitä, mutta ei niistä vielä sen enempää. :)

Se kuinka päädyimme asumaan näin ihmeellisen ihanaan taloon, on monien sattumien summa. Alunperin asuimme siis Helsingissä, yhdestä kamalimmista lähiöistä. Muutimme sinne kolme viikkoa ennen kuin poikamme syntyi, ja sitä ennen asuimme mieheni kanssa Pasilassa. Alunperinkin meidän olisi kannattanut muuttaa siitä Pasilan kodista suoraa tänne "maalle", mutta hölmöinä uskoimme Sato:n vakuuttelut siitä lähiöalueen rauhallisuudesta. :D Toisaalta jos olisimme jo tuolloin muuttaneet, emme varmaankaan asuisi tässä nyt. Siinä vaiheessa kun Jack oli melkein vuoden, ja mä olin katsellut pävittäin narkkareiden, juoppojen ja 9-12-vuotiaiden röökipoikien menoa, me päätettiin ettei sellaisessa paikassa voi kasvattaa lasta. Syntyi ajatus muutosta miehen kotiseudulle.

Koska meidän olisi ollut hankalaa vain piipahtaa asuntonäytöissä pienen lapsen kanssa ilman autoa näin kaukana, päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että pääsiäisenä 2011, muutimme mieheni isän talon yläkertaan. Ajatuksena oli, että meidän on helpompi etsiä asuntoa kun itse asumme paikan päällä, ja tavoitteeksi otimme muuttaa kesän lopulla omaan kotiin. Heinäkuussa hain tapani mukaan postit Jackin mentyä nukkumaan, ja aloin jostain syystä selaamaan paikallista ilmaisjakelulehteä. Siellä, viimeisellä sivulla oli pikkuriikkinen ilmoitus: "Vuokralle annetaan: omakotitalo, 120m2. Osa vuokrasta mahdollista maksaa pihatöillä. P. xxx-xxxxxxx" Oho, ajattelin minä, ja näytin ilmoitusta miehelleni kun hän palasi töistä. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme, että soitamme ja kysymme lisätietoja.

Ennen kuin tajusimmekaan, olimme jo katsomassa asuntoa. "Voi ei, ei olisi pitänyt tulla" ajattelin minä, joka rakastuin taloon heti ensisilmäyksellä. Olin näet varma, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia tähän, koska muitakin perheitä oli käynyt paljon. Pelkäsin vain heti, että tämä talo asettaa riman niin korkealle muiden asuntojen osalta, ettei mikään tuntuisi enää miltään tämän nähtyämme.

Viikko näytön jälkeen puhelimeni soi. Siellä soitti tuleva vuokranantajamme. "Me haluaisimme että te muutatte tähän taloon", hän sanoi, ja minä meinasin lentää pyllylleni. Koko puhelun aikana en onnistunut sanomaan mitään muuta kuin toistelemaan "oikeastiko?" ja kun suljin puhelimen, olin varma että homma vielä perutaan kun ei kukaan halua hulluja vuokralaisiksi, sen verran fiksusti käyttäydyin. :D 1.8. 2011 me kuitenkin kannoimme tavaramme uuteen uljaaseen unelmakotiin, ja tarina saattoi alkaa...

Pieni perhe...

Arvelin että olisi järkevää hieman esitellä meitä ja kotiamme näin blogin ensimmäisessä postauksessa. Kerron alkuun hieman perheestämme ja seuraavassa postauksessa esittelen talomme, ja tarinan siitä kuinka päädyimme siihen asumaan.

Minä olen pian 28-vuotias naispuolinen ihminen (en enää tyttö, mutten vielä nainenkaan), ja rakastan kaikkea vanhaa. Ja kaunista. Tällä hetkellä olen kotona 1,5v poikamme kanssa, mutta ns. siviiliammatiltani olen parturi-kampaaja. Silloin tällöin teen kotona hiustenpidennyksiä, mutta en juurikaan muita töitä ole nyt "harrastanut" poikamme syntymän jälkeen. Tykkään myös askarrella, ommella ja maalata, eli kädentyöt ovat lähellä sydäntäni. Leipominen on uusin villitykseni, sillä näin isolla keittiöllä varustetussa kodissa on pakko harrastaa leipomista. Luonteeltani olen ailahtelevainen; tulen pienistä asioista hirmu iloiseksi, ja kiukustun ja ärsyynnyt vielä pienemmistä asioista. Olen elänyt ikäni kaupungissa, joten mieheni (ja muutkin) saavat maalaisten hämmästelyistäni usein hyvää viihdettä.

(kuvassa poikamme ja minä mieheni veljen pihalla)


Mieheni on 28-vuotias, ja työskentelee media-alalla, ja on ehkä maailman kiltein mies. Olen oikeasti oikea onnen kulta lapsi kun olen tuollaisen aarteen löytänyt rinnalleni. Mieheni puhuu ja pussaa, kuuntelee ja paijaa, tekee kotitöitä ja touhuaa mielellään poikamme kanssa, on hauska, fiksu ja suloinen. On hänessä yksi huonokin puoli, hän on mahdottoman sotkuinen ihminen. Boheemi, me sanomme kaunistellen, mutta totuuden saatte varmasti vielä kuulla ja nähdä moneen kertaan. :D Pyydän jo etukäteen anteeksi lässytysallergikoilta, mutta olen pättänyt kutsua miestäni blogissani nimellä Murmeli.

(kuvassa poikamme ja mieheni vanhassa kodissamme Helsingissä.)


Poikamme on pikkuruisen yli 1,5-vuotias, mahtavan hauska ikiliikkuja joka on lähes aina hyväntuulinen. Hän opettelee parhaillaan puhumaan, joten äiti-parka liikuttuu nykyään monta kertaa päivässä kun poika oppii koko ajan uusia juttuja. Edelleen hämmästelemme päivittäin mieheni kanssa kuinka siitä pikkuisesta vanhan miehen näköisestä vauvasta on jo kasvanut ihan oikea ihminen, tosin minikoossa. Ja näin nopeasti, se ei vaan mahdu päähämme. Poikamme lempinimi on "Jack", joten kulkekoon hän myös sillä nmellä tässä blogissa. Jack tykkää hirmuisesti satukirjojen kuuntelemisesta ja hauvoista. Mitä isompi hauva, sen parempi.

(kuvassa Jack jouluaattona)
 

Valitettavasti oma hauvamme on sieltä pienimmästä päästä. Hän on sekarotuinen minikoira, josta löytyy ainakin venäjäntoyta ja chihuahuaa, mahdollisesti myös kääpiöpinseriä. Koiramme on narttu, ja sillä on liian samanlainen luonne kuin minulla. Sen takia mieheni jumaloi sitä, ja minulla on sen kanssa tuon tuosta napit vastakkain. :D Jackin mielestä koiramme on liian pieni ollakseen hauva, ja kauan siinä menikin ennen kuin hän hyväksyi asian olevan niin, sitä ennen koiramme oli pojan mielestä kissa. Kaikinpuolin tuo otus on mitä mahtavin ja ihanin, mutta kyllä se osaa olla myös ärsyttävä.

(kuvassa koiraeläin vaarin luona kylässä)