Minä olen pian 28-vuotias naispuolinen ihminen (en enää tyttö, mutten vielä nainenkaan), ja rakastan kaikkea vanhaa. Ja kaunista. Tällä hetkellä olen kotona 1,5v poikamme kanssa, mutta ns. siviiliammatiltani olen parturi-kampaaja. Silloin tällöin teen kotona hiustenpidennyksiä, mutta en juurikaan muita töitä ole nyt "harrastanut" poikamme syntymän jälkeen. Tykkään myös askarrella, ommella ja maalata, eli kädentyöt ovat lähellä sydäntäni. Leipominen on uusin villitykseni, sillä näin isolla keittiöllä varustetussa kodissa on pakko harrastaa leipomista. Luonteeltani olen ailahtelevainen; tulen pienistä asioista hirmu iloiseksi, ja kiukustun ja ärsyynnyt vielä pienemmistä asioista. Olen elänyt ikäni kaupungissa, joten mieheni (ja muutkin) saavat maalaisten hämmästelyistäni usein hyvää viihdettä.
Mieheni on 28-vuotias, ja työskentelee media-alalla, ja on ehkä maailman kiltein mies. Olen oikeasti oikea onnen kulta lapsi kun olen tuollaisen aarteen löytänyt rinnalleni. Mieheni puhuu ja pussaa, kuuntelee ja paijaa, tekee kotitöitä ja touhuaa mielellään poikamme kanssa, on hauska, fiksu ja suloinen. On hänessä yksi huonokin puoli, hän on mahdottoman sotkuinen ihminen. Boheemi, me sanomme kaunistellen, mutta totuuden saatte varmasti vielä kuulla ja nähdä moneen kertaan. :D Pyydän jo etukäteen anteeksi lässytysallergikoilta, mutta olen pättänyt kutsua miestäni blogissani nimellä Murmeli.
Poikamme on pikkuruisen yli 1,5-vuotias, mahtavan hauska ikiliikkuja joka on lähes aina hyväntuulinen. Hän opettelee parhaillaan puhumaan, joten äiti-parka liikuttuu nykyään monta kertaa päivässä kun poika oppii koko ajan uusia juttuja. Edelleen hämmästelemme päivittäin mieheni kanssa kuinka siitä pikkuisesta vanhan miehen näköisestä vauvasta on jo kasvanut ihan oikea ihminen, tosin minikoossa. Ja näin nopeasti, se ei vaan mahdu päähämme. Poikamme lempinimi on "Jack", joten kulkekoon hän myös sillä nmellä tässä blogissa. Jack tykkää hirmuisesti satukirjojen kuuntelemisesta ja hauvoista. Mitä isompi hauva, sen parempi.
Valitettavasti oma hauvamme on sieltä pienimmästä päästä. Hän on sekarotuinen minikoira, josta löytyy ainakin venäjäntoyta ja chihuahuaa, mahdollisesti myös kääpiöpinseriä. Koiramme on narttu, ja sillä on liian samanlainen luonne kuin minulla. Sen takia mieheni jumaloi sitä, ja minulla on sen kanssa tuon tuosta napit vastakkain. :D Jackin mielestä koiramme on liian pieni ollakseen hauva, ja kauan siinä menikin ennen kuin hän hyväksyi asian olevan niin, sitä ennen koiramme oli pojan mielestä kissa. Kaikinpuolin tuo otus on mitä mahtavin ja ihanin, mutta kyllä se osaa olla myös ärsyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti